plotteri

Navigoinnin perusteiden tunteminen kuuluu jokaisen veneilijän yleissivistykseen. Kotivesillä liikuttaessa ei tarvita yleensä mitään navigointivälineitä, kun väylät ja väylien ulkopuolisetkin reitit ovat tuttuja, sekä kaikki lähi kivet on tullut käytyä jo vähintään kertaalleen läpi. Joskus kuitenkin iskee terve kiinnostus tutustua hieman lähitienoota ympäröiväänkin vesistöön. Tuntemattomilla vesillä liikuttaessa on hyvä pitää mukana tarvittavaia navigointivälinetä ja -taitoa, jotka yhdessä varmistavat mielenrauhan ja mahdollisuuden keskittyä myös maisemien ihailuun.

GPS-paikantimet ovat nykyään korvanneet monilla veneilijöillä perinteiset merikortit. Elektronikka ei kuitenkaan vielä osaa tehdä paljoa muuta kuin näyttää pisteenä ruudulla se oma sijainti piste. Kipparin on edelleen itse ohjattava venettä ja tulkittava plotterin antamaa tietoa. Lisäksi tekniikka saattaa joskus petää ja silloin on hyvä olla mukana myös perinteinen merikortti ja kompassi.

Kartan tulkitsemisessa tärkeimpiä taitoja on karttamerkkien tunteminen ja kartan yhdistäminen ympäröivään todellisuuteen. Ympäristön havainnointi kartan avulla kehittyy vain karttaa käyttämällä. Tämä taito on tärkeä myös GPS-navigoinnissa.

Viitat:

viitat

Karttamerkit eivät ole vain koristeita paperilla, vaan niillä on aina tosielämän vastineet, joiden avulla kartta voidaan helpommin ja tarkemmin liittää todellisuuteen. Väylät on merkitty siten että niitä pystyy seuraamaan myös ilman karttaa. Merikorttia tarvitaan kuitenkin pidempiaikaisen reitin suunnitteluun ja selventämään reitin kulkua. Esimerkiksi viitat saattavat olla niin sivussa toisistaan, että on vaikea ymmärtää missä järjestyksessä niitä kierretään tai jokin niistä saattaa jäädä kokonaan huomioimatta. Tälläiset tilanteet saattavat olla jopa kohtalokkaita, jos reitille sattuukin matalikko.

Viittojen ja poijujen lisäksi on olemassa linjatauluja, jotka on asennettu kiinteisiin paikkoihin, kuten luodoille ja saariin. Tauluja on aina kaksi kappaletta ja niissä on molemmissa selvästi erottuva viiva keskellä. Linjatauluista etummainen on alempana kuin jälkimmäinen. Kun kuljetaan suoraan tauluja kohden tai niistä poispäin ovat viivat samassa linjassa, ja ollaan väylällä. Linjataulut on merkitty merikorteihin. Niiden linja on merkitty väyläviivan jatkoksi katkoviivala.

linjataulu

Linjataulut harvenevat niiden kalliin ylläpidon takia

Merikorteista käy ilmi myös väylän nimelliskulkusuunta. Joka ilmaisee mihin suuntaan väylä on merkitty kulkevaksi. Kun kuljetaan väylääpitkin sen nimelliskulkusuuntaan ovat oikean puolen viitat oikealla ja vasemman puolen viitat vasemmalla, ja päinvastoin kun kuljetaan nimelliskulkusuuntaa vastaan. Suunta on yleensä määritelty kulkevaksi lähintä satamaa kohden. HUOM! nimelliskulkusuunta saattaa muuttua matkan varrella!

Meriliikenteessä on oikeanpuoleinen liikenne, kuten maaliikenteessäkin. Kyllä, myös britit on alistettu siihen. Vesillä sivuutetaan vastaantuleva siis oikelta puolelta ja ohitetaan samaan suuntaan kulkeva hitaampi alus vasemmalta. Vesillä on kuitenkin yleensä tilaa, joten sääntöä tulkitaan pääasiassa vain ahtaissa paikoissa ja liikenteen ollessa runsasta. Lisäksi nopeampi väistää hitaampaa.

Vesiiliikenteen ohjaamiseen käytetään myös merkkitauluja. Ne on jaettu kieltomerkkeihin, määräys ja rajoitusmerkkeihin sekä tiedotusmerkkeihin. Huom! Aallonmuodostuskielto ei ole nopeusrajoitus! Veneillä aallonmuodostus usein kasvaa vauhdin pudotessa hieman alle liukunopeuden. Suurten ja raskaiden veneiden tulisikin kulkea tällöin erittäin hitaasti ja pienten moottoriveneiden joko liukunopeutta tai erittäin hitaasti.

vesiliikennemerkit

Kaikki poijut, viitat, linjataulut ja merkit ovat heijastavia. Ne on helppo löytää hakuvalon avulla, joka on välttämätön pimeällä navigoitaessa.

Pimeässä liikuttaessa on veneessä oltava jonkinlainen valkoista valoa tuottava lamppu. Rekisteröimättömissä veneissä riittää siis tavallinen taskulamppu. Alle 7m moottoriveneissä pitää olla vähintään kiinteä ympärivalaiseva valkoinen valo, mikäli veneeseen on mahdollisuus kiinnittää sivuvalot yli 1m korkeuteen vesilinjasta ovat sivuvalot pakolliset (myös yhdistetty oikea/vasen valo on sallittu). Ankkuroidussa veneessä pidetään yhtä ympärivalaisevaa valkoista valoa.

Oikeanlaiset navigointivalot parantavat merkittävästi omaa ja muiden turvallisuutta. Veneen oikealla puolella on vihreä valo ja vasemma puolella punainen. Väreistä pystyy erottamaan veneen kulkusuunnan, joka helpottaa muun liikenteen ennakointia. Esim. kun toinen vene liikkuu omaan kulkusuuntaan nähden vasemmalta oikealle näkyy pimeässä yksi valkoinen valo ja yksi vihreä valo.