Bayliner_1750_Capri

Syksyllä tuli pihaan hommattua Bayliner 1750 capri vuodelta 1988. Vene oli maannut pari vuotta pressukatoksessa ja oli kauttaaltaan leväkavuston peitossa. Alkuperäinen OMC 2.3 sohc oli kansivikaisena päätynyt kiertoon ja tilalle oli aseteltu venettäkin vanhempi Roverin 3.5 V8. Roverin asentaminen oli kuitenkin jäänyt kesken ja projekti jäänyt seisomaan. Päivitetty 8.1.2014 (kelaa alas)

Bayliner 1750 Capri oli 80-luvun lopulla ja aivan 90-luvun alussa erittäin suosittu vene Suomessa ja niitä on nyt paljon tarjolla käytettynä. Monissa veneissä on edessä jonkin asteinen remontti, sillä moottorit ovat käyttöikänsä loppupuolella ja joidenkin veneiden huoltoja on säännöllisesti laiminlyöty. Rungot kestävät lähes poikkeuksetta useita kymmeniä vuosia, mutta niitäkin pitää säännöllisesti huoltaa.

Uusien Bayliner 175:sten pohjamuotti on lähes identtinen verrattuna vanhaan. Baylinereissa on perinteisesti ollut hyvät ajoominaisuudet ja painonsa vuoksi ne ovat hyviä aallokossakin. Uuden sukupolven merkittävin ero on hieman modernimpi muotoilu, mutta yleisilme on vanhemmissa malleissa tyylikkäämpi ja viimeistellympi. Keinonahkaa ja kangasmattoa ei ole säästelty, käsityötä on käytetty paljon. Uudet veneet ovat paljon yksinkertaistetumpia tuotantokustannusten ja myyntihinnan takia.

Aika tekee kuitenkin tehtävänsä.

2010

Hankkimani veneen kunto: Päällisin puolin vene oli ehjä, mutta ns. ”käytön jälkiä” oli paljon. Rungossa, lähinnä kyljissä, oli paljon naarmuja ja kölissä keulan puolella oli vanha huonokuntoinen paikkaus. Uuden kuomun asentamisen jäljiltä laidoissa oli paljon pieniä reikiä ja ylimääräisiä neppareita. Joitain reikiä oli paikkailtu silikonilla, joka on venekäytössä huono vaihtoehto. Silikonin sijaan pitäisi käyttää esim. sikaflexiä, joka on hieman kalliimpaa mutta huomattavasti kestävämpää ja pitävämpää.

alunkunto

Liikkuva vene ei sammaloidu…

VA-varusteen kuomu on merkittävästi parempi kuin alkuperäinen. Alkuperäinen kuomu lähtee alaviistoon ensimmäisten tukikaarien kohdalta, jolloin takapenkeillä on mahdoton istua. Tämän yksilön kuomu oli kuitenkin ollut ulkosalla huonolla pidolla pari vuotta. Pintaan kertyny ”levä” ja muu lika lähti hyvin painepesurilla ja tarkempi pesu tehtiin Hempelin kuomunpesuaineella ja harjalla. Pesun jälkeen kuomu käsiteltiin kuomuille tarkoitetulla tekstiilinsuoja-aineella, joka antaa pressulle vettä- ja likaahylkivän pinnan.

Veneen sisusta oli samassa kunnossa kuin veneen runkokin. Istuimet ovat kuluneet ja niissä oli pari repeämää. Pohjan matto oli keskeltä selvästi kulunut. Vanerinen välipohja itsessään oli kuiva ja hyväkuntoinen.

penkki_revennyt

Penkit olivat heikossa kunnossa.

Uusi moottori: Vanha Rover ei ollut täysin käyntikuntoinen ja se olisi ollut käytössä turhan janoinen. Moottoriksi alettiin etsiä uudehkoa, mutta käytettyä MerCruiseria.

rover_v8

Roverin V8 ei mahtunut kopan alle.

Suomen käytettyjen markkinat ovat melko rajalliset, joten tarkastelun kohteeksi otettiin myös Ruotsin markkinat. Ruotsin hintataso on samaa luokkaa kuin Suomessa, mutta tarjontaa on huomattavasti enemmän. Hyvä ruotsalainen sivusto on blocket.se.

Aluksi haussa oli 3.0L MerCruiser, mutta sitten törmäsin sopuhintaiseen 1.7 DTI:hin. Ihmedieseliksikin kutsuttu Cummins MerCruiserin diesel on teholtaan ja painoltaan samaa luokkaa kuin 3.0 bensiini moottori. Hintaeroa samanikäisiin bensiinimoottoreihin oli 2-3t €, mutta kulutus on dieselissä noin puolet verrattuna bensiiniin. Pitkällä aikavälillä diesel tuleekin halvemmaksi ja sen jälleenmyyntiarvokin on bensiiniä parempi. 1.7 DTi on tuttu myös Opelin keulilta, joten varaosat voidaan hankkia autopuolelta, jolloin ne ovat venetarvikkeita edullisempia.

Alkuperäinen Cobran vetolaite päätettiin pitkän jahkailun jälkeen huoltaa ja ottaa käyttöön. Vetolaitteen huollosta kirjoitin oman artikkelin. Koska vetolaite ja moottori olivat eri valmistajilta, syntyi pieniä ongelmia niiden yhteen liittämisessä. Aluksi ajateltiin vaihtaa MerCruiserin kaaveli OMC:n kaaveliin, mutta ne eivät käyneetkään ihan ristiin. Lopuksi tein itse terästangosta ja rosteripulteista sovitepalat vetolaitteeseen.

kaaveli

Ei se sopinutkaan…

sovitepalat

…joten tarvittiin sovitteita

Moottorin sovittaminen konetilaan oli yllättävän hankalaa. Vaikka DTI on lyhyt on se leveä ja korkea. Selkänojan vaneria piti hieman leikellä, että kone mahtui paikoilleen. Konekoppa ei sitten enää mahtunutkaan päälle. Pitää joutessa askarrella uusi. Pakosarjan kanssa tulee mielenkiintoista.

dti

Ohjaustehostin ei mahtunut.

Purkaminen aloitettiin irroittamalla istuimet ja vanha moottori. Moottorin irroittamisessa moottorinosturi on välttämätön apuväline. Ennen kuin moottori voidaan nostaa paikoiltaan tulee irroittaa vetolaite, jottei vetoakseli ja laakerit vahoingoitu.

moottoritila

Pakokanava on tukittu ja pakokaasut

kulkevat kahdesta rosteriläpiviennistä.

Vetolaitteen irroittaminen

  1. Vaihde eteen
  2. Trimmipumppujen irroittaminen
  3. Vetolaitteen mutterien irroitus (6kpl)
  4. Vetolaitteen vetäminen irti (vaatii voimaa ja ravistelua)

Kilven irroittaminen

  1. Vaihdekaapelin irroittaminen
  2. Ohjauksen irroittaminen
  3. Trimmipumpun irroittaminen (irroitin vain pumpun telineen, pumppu mahtuu vetolaitteen aukosta ulos)
  4. Kilven pulttien 2kpl ja mutterien 6kpl irroitus
  5. Kilpi lähtee vetämällä irti

Koska uusi moottori on diesel, piti tankki irroittaa pesua varten. Tankki on sijoitettu pohjan ja välipohjan väliin, eikä sitä ole suunniteltu huollettavaksi. Irroittamista varten piti sahata välipohjaan aukko. Lisäksi tankki oli kuidutettu kiinni runkoon. Tankkitilan pilssi oli öljyisen lian peitossa, joka lähti metallilastalla ja kuumalla fairy-vedellä.

tankki

Lika lähti tankista skraballa

Kuomun nepparit, teipit ja kaikki knaapit yms. irroitettiin reikien paikkausta ja maalausta varten. Teipit lähti parhaiten terävällä ”skraballa” raaputtamalla.p

Veneen johdot, mittaristo ja kaukohallintalaitteet irroitettiin uusien tieltä. Suuri osa liittimistä oli hapettunut piloille, joten kaikkien sähkölaitteidenkin johdot laitetaan uusiksi. Osa johtojen kiinnikeistä oli ruuvattu pilssitiloihin. Vedelle alttiista paikoista irroitettujen ruuvien reiät tulee tiivistää sikaflexillä, jottei vesi pääse niiden kautta pilaamaan runkorakenteita.

lattia

Purkutöitä…

Tarkempi tutustuminen pohjaan paljasti tökerösti tehdyn paikkauksen/vahvistuksen veneen kölistä. Lasikuitu oli laminoitu suoraan hiomattoman gelcoatpinnan päälle, joten sen reunat repsottivat irtonaisina. Työ oli ”viimeistelty” maalilla, joka lohkeili helposti irti. Veneen rungon paikkaukset ja vahvistukset pitää laminoida sisäpuolelta paljaalle lasikuitupinnalle, mikäli se ei ole mahdollista, täytyy laminoitava-alue hioa paljaalle lasikuidulle. Laminoinnin jälkeen, päälle laitetaan uusi gelcoat kerros.

pohja1 pohja2

Repsottava lasikuitu revittiin puukon avulla irti. Puukolla vuollen ja hiomapaperin avulla huonosta lasikuitumöykystä saatiin tektyä siisti ja sileä paikkaus. Rungon vaurio on ilmeisesti tullut voimakkaan kolauksen tuloksena, sillä gelcoatpinta oli lohkeillut myös rungon sisäpinnalta.

bilge

Turkkilevyt saivat lisätuen

Repsottava lasikuidun reuna saattaa huonolla tuurilla koitua jopa kohtalokkaaksi. Etenkin nopeissa veneissä kovalla paineella tuleva vesi saattaa päästä rungon ja paikkauksen väliin, jolloin koko paikka tai jopa koko pohja repeytyy irti. Viime keväänä sattui vastaanvanlainen onnettomuus, jossa nopean urheiluvenen toinen kylki ja puolet pohjasta repeytyivät irti monen metrin matkalta yli 40 solmun nopeudessa. Kyydissä olleet selvisivät onneksi parilla kuhmulla. Onnettomuuden syyksi epäillään irronnutta paikkausta.

Maalaus:

Pohjatyö on maalaamisen tärkein työvaihe. Huonosti pohjustettu maalaus ei kestä, vaikka käytettäisiin hyviäkin maaleja.  Maalauksen ensimmäinen työvaihe on maalattavan pinnan huolellinen puhdistaminen. Pinta pestään huolellisesti rasvanpoistoaineella. Pinta kannattaa pyyhkiä lopuksi esim. asetonilla. Puhdistamisen jälkeen pinta hiotaan karkeahkolla hiomapaperilla (riippuu pinnasta). Lasikuidun/gelcoatin hionnassa n.100 on hyvä karkeus.

hmpl

Ja homma toimii!

Veden yläpuoliset pinnat maalataan Hempelin Polybestillä, jonka voi levittää suoraan hiotun gelcoatin päälle, huonolaatuiselle pinnalle suositellaan kuitenkin pohjamaaliksi Ligh Primeria. Koska veneessä on sininen kylkiraita on sen rajaaminen erittäin tarkkaa. Siistein raja syntyy sähköteipillä.

hionta

Hionta tasohiomakoneella ja karkeudella P80

Veden alapuoliseen pintaan maalataan Hempelin High Protect. Venettä tullaan pääasiassa käyttämään järvialueilla, joten myrkkymaalaus ei ole tarpeen. Mikäli myrkylle olisi tarvetta kannattaa veden alapuoliset osat maalata ensin Light Primer ja sen päälle lopullinen myrkkymaali.

paklaus

Avarsin hieman kannessa olleita popniittien reikiä, jotta kitti pitäisi paremmin. Kittasin rei’ät Hempelin 2-komponentti Epoxy Fillerillä. Tasoittamisessa kannattaa käyttää useita erikokoisia lastoja kitattavien kohteiden koon mukaan.

primer

Runkoon maalasin telalla Light Primerin kertaalleen, tartunnan varmistamisksi.

sininen

Ensimmäiset maalikerrokset vedettynä. Alimmaisena Racing Light, keskellä primeri ja ylimpänä tummansininen Poly Best. Racing Lightin levitin telalla, mutta Poly Bestistä saadaan paras lopputulos siveltimellä.

27052010368

Valkoinen maalattu 3x. Sininen odottaa viimeistä eli neljättä kerrosta. Sähköteipillä tulee hieman siistimpi raja kuin maalarinteipillä. Hioin maalipinnan joka kerroksen välissä, vaikka tartunnan kannalta sitä ei tarvitse tehdä kun kerrokset maalataan oikeaan aikaan, mutta hiominen tasoittaa telan ja siveltimen jälkiä parantaen seuraavan kerroksen laatua.

Lattia:

Pitkän jahkailun jälkeen veneen ”lattia” päätettiin kokonaan vaihtaa uuteen. Suunnitelmissa oli pitkään vain vaihtaa veneen mattoverhoilu uuteen ja jättää vanha välipohja paikoilleen. Lattian vaihto vaikutti aluksi lähes mahdottomalta ja erittäin työläältä hommalta, mutta lopulta todettiin että kerran kun aloittaa kannattaa tehdä samantien hyvää.

Joten. Otettiin taltta ja vasara ja sitten töihin. Helpoimmalla työstä selvisi järjestelmällisesti talttaamalla ja rälläköimällä reunat irti ja repimällä palat pois. Vanerinen välipohja oli kiinni päälle laminoidun lasikuidun ja runkopalkkeihin iskettyjen niittien avulla.

lattiva

Kevät lähestyy kovaa vauhtia ja auringon paistaessa lämpimästi on projektikin saanut vauhtia. Lattia saatiin kokonaan irroitettua useiden kymmenten työtuntien jälkeen. Irroittamisen olisi varmasti voinut tehdä paljon nopeamminkin, mutta taltta ja vasara tuntuivat turvallisimmalta vaihtoehdolta. Rälläkällä olisi ollut helppoa ja nopeaa leikata lasikuitupinta irti ja nostaa vaneri suurina paloina pois. Mielessä painoi kuitenkin kokoajan että milloin laikka uppoaa koko pohjasta läpi, jolloin edessä olisi lisää työtä. Muutaminen kirosanojen ja hikisten tuntien jälkeen työ saatiin kuitenkin valmiiksi.

talttaus taltta

Uudeksi lattiaksi oli ehdolla useampia vaihtoehtoja. Eräs ehdokkaista oli Mesitekin valmistama tiiki-laminaatti. Mesitekin laminaattia on saatavissa joko n.4mm massiivilaminaattina tai vanerirunkoisena. Toinen ehdokas oli tiikkiviilutettu vaneri, jota löytyy monista puutavaraliikkeistä. Sattumoisin Lappeenrannan Puukeskuksesta löyty kaksi ylimääräistä teak-viilutettua vaneria puoleen hintaan (50€/m2). Päätös oli nopea ja vanerit lähtivät matkaan.

tiikki

Lattia sai hieman uudenlaisen kaadon

tiikki2

Vanerilevyn rajallisen 1250mm leveyden ja pohjan epätasaisen muodon vuoksi pitää pohjavaneri kasata erillisistä paloista. Saumat tiivistetään sikaflexillä.

lattiaaa

Saumat tiivistettiin sikalla

Lattiaan tehtiin samanlainen luukku, kuin alunperin. Pilssin säilytystila ei ole kovin suuri eikä järin siisti, mutta sinne saa hyvin piiloon esimerkiksi teleskooppimelan ja fendarit.

Ihan siisti siitä lopulta tuli, vaikka usko meinasi välillä loppua. En suosittele homman aloittamista jos ei ole aikaa ja kiinnostusta viimeistellä venettä tai mätää vaihtokuntoista lattiaa.

Pitkän odotuksen ja rakentamisen jälkeen tuli vihdoin vesillelaskun aika, vaikka vene oli tekniikaltaan vielä hieman keskeneräinen.

trailerilla

vene1

Moottorin pakosarja saatiin rakennettua muutamalla mielenkiintoisella mutkalla ja päästiin koeajamaan venettä. Koeajo ei sujunutkaan aivan kuten toivottiin, vaan Cobra leikkasi kiinni täydellä kaasulla. Projekti kelluu ja odottaa varaosia. Toivottavasti vielä tänä kesänä päästään vesille.

pakosarja

Hieman virityksen makua, mutta tilasta on todella paljon pulaa pienen veneen konetilassa. Jäähdytysvesi ohjataan pakokanavaan T-haaran kautta. Putken ahtaus saattaa pari pollea syödä tehoista, mutta toimiipahan ainakin. Tuotekehitystä jatketaan edelleen.

pako2

Takaisku koettiin 1,5h ajon jälkeen kun Cobran yläkulman rattaat sulivat öljynpuutteessa. Oli tullut epähuomiossa laitettua liian vähän öljyä vetolaitteeseen, eikä jälki ollut kovin kaunista. 2.3l Cobran vetolaitteet ovat melkolailla kiven alla. 2.3 on toteutettu pienemmällä vaihteistolla, jotka ovat melkolailla hävinneet tästä maailmasta. Yläkulma on täsmälleen samaan runkoon tehty, kuin kaikki suuremmatkin mallit, mutta välityssuhteessa on suuria eroja.

ratas

Uutta Cobraa kyselin useista eri OMC:n osia myyvästä liikkeestä, mutta melko huonolla menestyksellä. Varsinkin Inkoolaisesta Marengosta sain erittäin huonoa palvelua. Kyseisestä liikkeestä sanottiin: ”onhan noita V8 vetareita tuolla hyllyssä, mutta kalliita ovat eivätkä halua olla missään tekemisissä tuollaisen yhdistelmän kannsa”. Lopuksi lyötiin luuri korvaan kun kysyin tarkempaa hintaa… pitäköön tunkkinsa p****e

Espoosta löytyi lopulta 5.7L V8 vetari melko edullisesti ja se käytiin hakemassa. V8 vetolaitteessa on isompi vaihteisto ja potkurin halkaisija, kuin 2.3L Cobrassa, joten myös potkuri meni vaihtoon. Hinta/laatu/ominaisuus vertailun voitti ProPulse. Iso ProPulse suoraan Ruotsista 210€ posteineen. Potkuri tuli parissa päivässä. ProPulse artikkeli.

Vene alkaa olla tämän kesän osalta jo valmis. Tehtävää riittää vielä, mutta voihan sitä jatkaa ensi kesänäkin. Jäljellä on ainakin mittariston viimeistely, tuulilasinpyyhkimen ja kiinteän hakuvalon asennus. Ohjaus saatetaan myös vaihtaa uuteen planeettapyörälliseen NFB-ohjaukseen. Kuomulle pitäisi myös hankkia säilytyspussi. Verhoilun kohtalo on vielä avoinna.

Viime viikkoina veneeseen on asennettu kaikki pienet hilppeet, kuten törmäyslistat, moottoritilan venttiilit sekä kuomu. Lisäksi asensin keulatyynyn keskelle palan teakvaneria helpottamaan kulkemista. Öljysin myös teakin, jotta se säilyttäisi ulkonäkönsä paremmin. Öljyämätön teak alkaa ajanmittaa harmaantua ja halkeilla. Muutama kuvia:

teakoljy  vene2  vesih

2011

Projekti jatkuu vesillelaskun ja pienen hienosäädön muodossa. Viime kesänä (2010) varsinkin sähköt ja pa-järjestelmä oli mallia ”purkka”, joten niitä piti heti ensimmäisenä hieman parannella. Sähköjohtoja vetelin hieman uusiksi ja siistimmin nippusiteiden avulla. Trimmimoottorin releet kiinnitin suoraan lohkoon hieman pois tieltä kuleksimasta ja paremman maadoituksen takia.

Pa-järjestelmän ongelma oli tankin huohotuksen järjestäminen, joka vaikeutti etenkin tankkaamista. Bensiinimoottorille tarkoitetussa tankissa kun ei polttaineen paluulle ole järjestetty omaa liitintä, joten paluu piti yhdistää huohotusletkuun. Tähän järjestelmään tarvittiin t-haara. Moottorilta tuleva 8mm pa-paluuletku työnnettiin 16mm hohotusletkun sisään, joten huohotuksen pitäisi periaatteessa toimia lähes normaalisti koneen käydessäkin.

thaara1 thaara2

Vesillelasku ei sujunut läheskään yhtä nätisti, kuin syksyinen nosto. Ongelmia aiheuttivat syksyllä Motonetista ostetut pa**at venetelat. Kiinalainen synteettinen kumi ei ollut oikeen tykännyt pohjoisen talvesta, joten 4/5 kölirullasta murtui täysin ja parista levisi sivurullatkin. Vertailun vuoksi useita vuosia vanhat Bilteman rullat kestivät moitteetta. Hieman lisää ärräpäitä aiheutti myös täysin solmuun taipunut (jälleen motonetin) venetela, jolle luvataan kantavuutta 800-1000kg (vrt. Bilteman 500kg) ja veneen paino(n.800-900kg) jakautuu vähintään kahdelle telalle. Yllättäen jälleen Bilteman telat kestivät moitteetta.

lasku

telamoto

a la Motonet…

telabiltsu

a la Biltema

Takaistuimien selkänoja/aurinkokansi oli päältä revennyt, eikä muutenkaan miellyttänyt omaa silmää. Lattian uusimisesta oli jäänyt tiikkiä aika paljon yli, joten leikkasin nahat ja pehmusteet pois ja ruuvailin tiikit tilalle. Muurahaisilla on ilmeisesti ollut pesä selkänojan pehmusteissa, oli superlon melko villin näköinen ja homeen haju melkoinen.

takakansi1 takakansi2

Vene on saatu onnellisesti vesille ja kesän ensimmäiset ajot suoritettu ilman ongelmia. Beikku joutui samantien kovaan testiin kun kyytiin lastattiin 7 henkeä, 2 pientä koiraa ja eväät. Jonkin aikaa turbo keräili paineita, mutta liukuun noustiin ongelmitta. Jälleen turbo diesel veti pisteet kotiin.

Kojetaulu sai hieman retrohenkistä viimeistelyä. Sahasin 4mm vanerista palat, jotka petsasin teak-sävyllä ja lakkasin 4x täyskiiltävällä venelakalla. Mittariston tausta on vielä käsittelemättä, mutta pitää odottaa hetkeä, jolloin veneellä ei ole jatkuvaa käyttöä, että senkin saa viimeisteltyä. Talvella ehkä? Kuten kuvasta tarkkasilmäinen ehkä huomaa on erittäin viiston tuulilasin ongelma melkoiset heijastukset. Onneksi kojetaulun päällinen on sentään musta.

kojetaulu

Veneeseen on asennettu kaikki pienet hilppeet, kuten törmäyslistat, moottoritilan venttiilit sekä kuomu. Lisäksi asensin keulatyynyn keskelle palan teakvaneria helpottamaan kulkemista. Öljysin myös teakin, jotta se säilyttäisi ulkonäkönsä paremmin. Öljyämätön teak alkaa ajanmittaa harmaantua ja halkeilla.

2013

Vuosi 2012 kului Beikku-projektille epätyypillisesti kokonaan vesillä ja täysin ongelmitta. Eihän semmoine käy päinsä!! Projektien tarkoitus on olla projekteja eikä niitä pidä käyttää, joten laitetaan koko vene taas uusiksi 🙂

Homma aloitettiin irroittamalla moottori (taas) ja irroittamalla vetolaite kilpineen ja tarvikkeineen. 2011 kesällä pakoputken katkeaminen aiheutti melkoisia savuvahinkoja konehuoneessa ja se näkyy…

pilssi1

Seuraavana oli edessä konehuoneen peseminen puhtaaksi. Noki on siitä erittäin nihkeä kaveri että se tarttuu helposti joka paikkaan ja varsinkin valkoisilla pinnoilla (paidassa) se näkyy selvästi eikä lähde helpolla pois. Hempelin Pre-Cleanillä noki lähti kohtalaisen hyvin.

pilssi2

Veneen lisäksi moottori vaati huolto-ohjelman mukaan öljyn- ja jakohihnan vaihdon. 1.7 DTI valmistusvuosi on 2007 ja jakohihnan suositeltu vaihtoväli on 3000 tuntia tai 5 vuotta. Tunteja koneella on takana vasta 40, mutta vuodet olivat tulleet täyteen. Hieman turhalta homma tuntui, sillä vanha hihna näytti olevan erinomaisessa kunnossa, eikä siinä ollut minkäänlaisia haurastumisen merkkejä. Uusi hihna oli tosin vain 29,90€ suuruinen sijoitus suoraan Motonetin hyllystä. Jakohihnan vaihdosta en laita tähän mitään ohjeita, sillä virheillä saattaa olla kalliit seuraukset. Omankin työn onnistuminen selviää sitten ajan kanssa. Esim. Youtubesta löytyy hyviä moottorikohtaisia videoita jakohihnan vaihdosta.

jakohihna

Loistavien säiden suosimana työt etenivät mukavasti ja pääsin kiinnittelemään jo uutta Alphan kilpeä kiinni. Muodoiltaan Alpha on paljon Cobraa sirompi, joten myöhemmin pitää hieman maalailla perälautaa siistimpään kuntoon.

kilpi1

Kokeneemmilta kuulin että Alphan sisempi kilpi on melko tarkka perälaudan suoruudesta, eli mikäli perälauta on liian kaareva, saattaa sisempi kilpi haljeta. Tarkastin viivaimella perälaudan ja se oli kahden keskimmäisemmän polttiparin kohdalta muutaman millin verran kuopallaan. Laitoin näiden pulttien kohdalle korokkeeksi pari reikälevyä.

kilpi2

Alphan mukana tuli myös ohjaustehostin ja moottorissa on myös tehostimen pumppu, joten ensi kesänä kurvailu on entistä vaivattomampaa. Ainut ongelma oli että tehostajan pumppu ottaa kiinni moottorin kannakkeeseen. Tehostajan puoleiseen kannakkeeseen piti sitten tehdä pieni lovi pumppua varten.

tukipalkki

Olin myös melko varma ettei Cobrassa ollut potkuri sopisi Alphaan. Eikä se ihan suoraan sopinutkaan. Molemmissa moottoreissa on samanlaiset potkuriakselit, mutta Cobrassa se on hieman pidempi. Onneksi ProPulsen muovipotkurin muokkaaminen on äärimmäisen helppoa. Otin potkurin kantaosan irti ja sahasin siitä n. 2 cm pois ja jyrsin painelevyyn nojaavasta kohdasta noin 1 cm pois ja voilã! potkuri istui loistavasti.

potkuri

Nuukana miehenä en raaskinut ostaa Alphaan uutta trimmipumppua ajattelin asentaa veneeseen Cobrasta yli jääneen pumpun. Ameriikan ihmelapset eivät tietenkään olleet hommaa helpoksi tehneet… Alphan trimmipumpun nippojen kierre on erikoishieno 7/16-24, eli halkaisija on 7/16″ ja nousu 24 kierrettä tuumalle. OMC Cobran pumpussa kierre taas on standardi 7/16 UNF kierre, jossa nousu on 20 kierrettä tuumalle. Nämä kierteethän eivät tietenkään sovi yhteen. Onneksi paikallisesta hydrauliikkaliikkeessä sain teetettyä adapteriletkun liittimien välillä parilla kympillä.

trimminadapterit

Moottori saatiin myös nostettua paikoilleen ja päälle voitiin mallailla uutta konekoppaa. Vanhan alkuperäisen konekopan ongelma oli sen ylöspäin voimakkaasti kapeneva muotoilu, jolloin leveän moottorin ohjaustehostimen säiliö ja paisuntasäiliö eivät mahtuneet sen alle. Uusi vanerirunkoinen koppa on leveämpi ja korkeampi kuin alkuperäinen, mutta lyhyempi, sillä 1.7 DTI on todella lyhyt moottori.

Baylinerin alkuperäinen verhoilu oli ikäänsä nähden kohtuullisessa kunnossa, mutta jo hieman kulunut ja väritykseltään vähän turhan ”retro” omaan makuuni. Asia korjautuu tietenkin verhoilemalla kaikki uusiksi. Verhoiluprojekti on sen verran iso, että se pitää tehdä hieman vaiheittain ja etenee pikkuhiljaa. Väritys tulee olemaan musta/beige.

verhoilua1

Verhoilu jäi kesän kiireiden keskellä hieman vaiheeseen, mutta toivottavasti saan sen ensi kesänä täysin valmiiksi. Lopputulos valmistuneelta osin on mielestäni ihan hyvä. Konekopan nurkat olivat yllättävän vaikeita eivätkä menneet aivan kuten olisin toivonut.

takaverhoilu

Kuvassa vasemmanpuolimmainan selkänoja on samaa viilutettua vaneria kuin lattiakin. Idea on että sen voi laskea alas istuimen suojaksi, kun kuljetaan laiturille tai uimatasolle.

Mittariston tein 6 mm vanerista, jonka maalasin spray-maalilla. Spray-maali ei ollut aivan paras vaihtoehto, sillä musta vaneri halkeili auringossa ja oli kuumina päivinä aika rujon näköinen. Pitää ensi kesänä maalata paksummalla maalilla.

mittaristo2

Moottorin lämpötilaa ei ole kytketty vielä kiini. Trimmimittari osoittautui todella loistavaksi ja on lähes välttämätön vetolaitteellisissa veneissä. Vauhtia kuvassa 23 kn. Kierroslukumittarin alla, ratin takana, on varoitusvalot.

Mercuryn/MerCruiserin analogisten piuhojen värit:

  • kelta/musta: öljynpaine
  • kelta/vihreä: veden lämpö
  • ruskea/valkoinen: trimmi
  • kelta/sininen: öljynpaineen hälytys
  • kelta/punainen: vedenlämpötila hälytys

Kesän 2015 Beikku makasi trailerilla ja uusi ”täydellinen remontti” alkoi kyteä mielessä. Tuleva talvi on tarkoitus viettää suunnitellessa ja ideointi päivittyy Baylinerin kolmas elämä -sivulle.

yhdistelmä_p