Syksyllä 2009 hankin Bayliner 1750:sen vuodelta 1988. Minulla oli jo pitkään ollut unelmana hankkia hieman yli 5metrinen bowrider. Bowrider tyyppinen vene soveltuu hyvin vesiurheiluun, vetouisteluun, heittokalastukseen, yhteysveneeksi sekä pieneen retkeilyyn. 1750:ssa oli lisäksi mahdollista yhdistää nämä pienen veneen edut suuren veneen taloudelliseen dieseliin. (Tiivistelmä alkuperäisestä)

Bayliner oli vuosina 1988-1990 noussut suomalaisten suureen suosioon ja 1750 oli malliston myydyin vene. Se houkutteli ostajia edullisella hinnallaan, tyylikkäällä ulkonäöllä ja urheilullisuudella. Veneessä oli kokolattiamatto, muhkeat keinonahkaistuimet sekä reunojen viimeistelyt. Säilytystiloja löytyi pulpeteista, lattian alta, takaistuimen alta ja sivulokeroista. Moottorina hyrisi Fordin valmistama ja OMC:n marinoima 2.3L SOHC, vetolaitteena oli OMC Cobra.

Takana olevat 21 vuotta näkyivät ikävästi hankkimastani venestä. Kyljet olivat haalistuneet ja naarmuilla, kokolattiamatto oli keskeltä erittäin kulunut, monet muoviosat olivat haljenneet, rungossa oli vanha huonosti viimeistelty paikkaus, joissain istuimissa oli repeämiä ja ne olivat menettäneet muotoaan. Veneessä oli hiljattain uusittu kuomu, mutta ilmeisesti nepparit eivät olleet osuneet yksiin vanhojen kanssa, sillä niitä oli tuplat, eikä mitkään niistä olleet kovin hyvin kohdallaan. Vene oli seisonut pari vuotta pressukatoksessa ja oli kauttaaltaan levän peitossa.

Kuomu oli uudehko, mutta saman levän peitossa kuin runko.

Purkaminen:

Ensiksi veneestä irroitettiin istuimet ja muu helposti irti lähtevä. Istuimet oli kiinnitetty alakautta ruuveilla ja lähtivät helposti. Knaapit olivat kiinni läpipulteilla, joiden irroitus oli yllättävän hankalaa, sillä mutterit olivat ahtaissa väleissä ja osittain uponneina lasikuituun. Kyljen törmäyslistat oli kiinnitetty pop-niiteillä ja ne irtosivat helposti. Teippien irroituksessa käytin terävää skrabaa ja jääneet liimat lähti asetonilla.

Terävä skraba naarmuttaa kylkeä, mutta on teippien poistossa tehokas.

Seuraavaksi irroitettiin moottori. Se ei ollut enää alkuperäinen 2.3L Ford vaan 3.5L V8 Rover. Roverin asennus oli jäänyt kesken, eikä sen käynnistymisestä ollut takuita, joten se päätyi varaosiksi autoharrastajalle. Moottorin irroittaminen on helppoa, mutta työlästä. Moottorinosturi on käytännössä pakollinen tarvike.

Moottorin irroittaminen:

  1. Irroita johdot ja kaasuvaijeri
  2. Irroita pakosarja
  3. Irroita kiinnityspultit
  4. Irroita vetolaite
  5. Nosta moottori pois

Vetolaitteen irroittaminen:

  1. Vaihde eteen
  2. Trimmipumppujen irroittaminen
  3. Vetolaitteen mutterien irroitus (6kpl)
  4. Vetolaitteen vetäminen irti (vaatii voimaa ja ravistelua)

Kilven irroittaminen

  1. Vaihdekaapelin irroittaminen
  2. Ohjauksen irroittaminen
  3. Trimmipumpun irroittaminen (irroitin vain pumpun telineen, pumppu mahtuu vetolaitteen aukosta ulos)
  4. Kilven pulttien 2kpl ja mutterien 6kpl irroitus
  5. Kilpi lähtee vetämällä irti

Välipohjan irroittaminen oli yksi työläimmistä vaiheista. Irroittaminen olisi käynyt näppärimmin pienellä monitoimilaitteella esim. tällä, mutta koska parhaat ideat tulevat vasta jälkikäteen tein koko urakan taltalla ja vasaralla.

Välipohja oli haperoa vaneria, joka oli laminoitu kauttaaltaan kiinni runkoon. Paras tapa sen irroittamiseen oli taltata järjestelmällisesti reunat irti ja repiä vaneri paloina pois. Veneen runko on ohutta lasikuitua, joten työssä pitää olla tarkkana ettei lipsahda pohjasta läpi. Vanerin ja rungon välissä on n.5mm rako johon kannattaa tähdätä. Tässä projektissä säästin hieman työtä ja kiersin pulpetit ja istuimet, jotka on laminoitu välipohjan päälle. Isuimien kulmien alle piti laittaa tukipalat, etteivät ne taivu liikaa kun välipohja ei enää tue.

Kun välipohja oli irroitettu oli hyvä tilaisuus pestä huolella koko pilssi. Varsinkin tankin alle oli kertynyt mustaa töhnää, joka piti ensin kaapia irti metallilastalla. Hyvä pesuaine muulle lialle oli perus Fairy ja kuuma vesi.

Lattia purettiin vain penkkien ympäriltä, jotta säästyy teakia ja työtä.

Alumiininen tankki piti irroittaa pesua varten, sillä sen säilömä polttoaine vaihtuu bensiinistä dieseliin. Tankki sijaitsi välipohjan alla pilssissä eikä sitä oltu suunniteltu huollettavaksi. Koko lattia purettiin kuitenkin, joten sillä ei ollut juuri merkitystä.

Valutin vanhat bensat pois mahdollisimman tarkkaan ja huuhtelin sen jälkeen tankin moneen kertaan kuumalla vedellä. Koska vesi sisälsi bensiiniä on se ongelmajäte joka pitää kerätä talteen ja viedä ongelmajätteen keräykseen. Valutin veden mahdollisimman huolellisesti ulos ja laitoin tankin kuivaan tilaan, jossa loput vedestä haihtui.

Pohjassa ollut paikkaus oli tehty huonosti aiemman omistajan toimesta. Kölin halkeama oli paikattu ulkopuolelta laminoimalla suoraan gelcoatin päälle. Lopputulos ei ole pysyvä ja lasikuitu oli lähtenyt irtoilemaan. Paikka korjattiin repimällä ylimääräinen lasikuitu pois ja hiomalla pinta tasaiseksi. Vauriokohta vahvistettiin sisäpuolelta laminoimalla.

Kunnostaminen:

Kun vene oli purettu lähes alkutekijöihintä oli aika aloittaa maalaus. Kirjoitin veneen maalauksesta erillisen artikkelin, joten jätetään se osuus pois tästä artikkelista. Veneen maalaus

Välipohjaan oli ehdolla useita ratkaisuja. Yksi vaihtoehto oli tehdä se alkuperäiseen tyyliin vanerista ja lasikuidusta joka päällystettäisiin matolla. Tämä vaihtoehto ei kerännyt kovin paljoa kannatusta vaikean puhtaanapidon vuoksi.

Muut ehdokkaat olivat teaklaminaatti ja teakviilutettu vaneri. Teaklaminaattia käytetään nykyään todella paljon uusissa veneissä sen helppohoitoisuuden ja aitoa teakia edullisemman hinnan ansiosta. Teak laminaatti ei kuitenkaan ole aidon teakin veroinen jalan alla, eikä aivan yhtä tyylikäs. Lopulta valinta oli helppo, sillä Lappeenrannan Puukeskuksesta löytyi kaksi 16mm teakviilutettua vanerilevyä puoleen hintaan (50€/m2).

Kasasin välipohjan kuudesta osasta vaikean muodon ja levyjen rajallisen koon vuoksi. Muutin samalla pohjan kaatoja, jotta vesi ohjautuisi paremmin pilssiin, eikä jäisi seisomaan. Reunojen ja levyjen väliset saumat tiivistin huolellisesti sikaflexillä, jotta kelluketiloihin ei pääsisi vettä. Levyjen saumoihin kannattaa tehdä pienet viisteet, jotta sika tarttuu paremmin ja saumauksesta tulee siistimpi. Sikaa voi laittaa hieman liikaa, sillä yli mennyt osa voidaan raaputtaa/leikata pois puukolla. Viimeistelin reunat vielä teak listalla. Loppukesästä öljysin teakin, jotta se säilyttäisi värinsä paremmin, eikä halkeilisi. Koko veneen peittävä kuomu säästää myös teakia haalistumiselta.

Lattian lopullinen kiinnitys. Saumat tiivistettiin Sikaflexillä, jottei vesi pääse rungon kelluketiloihin.

Moottoriksi veneeseen hankittiin Cummins MerCruiserin 1.7 DTi. Moottori on 120hp turbo diesel, jota myös ihmedieseliksi kutsutaan. Kone on alunperin Isuzun valmistama ja laajalti GM:n käyttämä, jota on hieman viritelty venekäyttöön. Tavallisen Opelin keulilla ko. moottorista irtoaa 75hp, mutta venemoottorina 120hp.

Veneen vetolaitetta ei kuitenkaan uusittu, joten OMC:n vetolaitteen ja MerCruiserin moottorin yhdistämisessä piti hieman improvisoida. Vetoakselit ovat onneksi kaikissa vetolaitteissa täsmälleen samat, mutta moottorin kiinnityksessä onkin sitten eroja. Aluksi yritin metsästää MerCruiser Alphan sisempää kilpeä, jonka olisi voinut vaihtaa OMC:n kilven tilalle, jolloin kiinnikkeet olisivat olleet moottorille oikeat. Pelkkää kilpeä en kuitenkaan löytänyt, joten tein OMC:n kilpeen muutospalat MerCruiserille.

1.7 DTi on erittäin lyhyt, mutta melko leveä ja korkea. Koska Baylinerin moottoritila on erittäin rajallinen tuli hieman ongelmia moottorin mahduttamisen kanssa. Takaistuimien selkänojia piti hieman sahailla, jotta moottori mahtui paikoilleen. Pakosarjan vetäminen oli myös pienoinen ongelma, johon muutaman epäonnistuneen kokeilun jälkeen löydettiin toimiva ratkaisu.

Ohjaustehostin piti irroittaa ahtauden vuoksi, mutta ei vetolaitteessa ole työsylinteriäkään.

Mittaristo päivitettiin. Vanhat naarmuuntuneet retromittarit saivat lähteä ja tilalle laitettiin uudet MerCruiserin mittarit. Rajallisen tilan vuoksi erillinen nopeusmittari jätettiin pois ja se korvattiin kaikuluotaimella, josta näkyy syvyys, kuljettu matka, nopeus ja veden lämpötila. Puolet tilasta vei MerCruiserin oma paneeli, jossa on kierroslukumittari, varoitusvalot sekä virtalukko. Mittaristoon on tarkoitus vielä lisätä öljynpainemittari, vedenlämpömittari sekä virranulosotto.

Mittaristo alkaa hahmottua. Nopeus tulee kaiusta. Taustalevy on mattamustalla maalattua akryyliä.

Kuomu oli uudehko, mutta erittäin likainen. Huolellisen pesun jälkeen siitä saatiin uutta vastaava. Maalauksen yhteydessä kaikki pressun napit oli irroitettu ja reiät paklattu umpeen, joten kuomu piti asentaa kokonaan uudelleen. (alkuperäinen asennus oli todella huonosti tehty). Kuomun asennus vaatii tarkkuutta, jotta se näyttää hyvältä ja pitää muotonsa vuosienkin päästä.

Asennus:

Ensin kuomu pitää kiinnittää etureunasta muutamasta kohtaa. Beikussa tuulilasin reunassa oli valmiit nastat, jotka helpottivat asennusta. Seuraavana kiinnitetään takanurkat. Takanurkkien napit kannattaa sijoittaa siten että kuomusta tulee napakka. Kireä kuomu toimii niin kuin se on suunniteltu ja näyttää hyvältä. Lisäksi kuomu venyy ajan saatossa, joten pienestä kireydestä ennakkoon ei ole haittaa. Se on enemmänkin toivottavaa.

Takaisku koettiin 1,5h ajon jälkeen kun Cobran yläkulman rattaat sulivat öljynpuutteessa. Oli tullut epähuomiossa laitettua liian vähän öljyä vetolaitteeseen, eikä jälki ollut kovin kaunista. 2.3l Cobran vetolaitteet ovat melkolailla kiven alla. 2.3 on toteutettu pienemmällä vaihteistolla, jotka ovat melkolailla hävinneet tästä maailmasta. Yläkulma on täsmälleen samaan runkoon tehty, kuin kaikki suuremmatkin mallit, mutta välityssuhteessa on suuria eroja.

Onneksi diesel kiertää huomattavasti vähemmän, kuin 2.3l bensa, joten välityssuhteen muuttumisella ei ollut niin suurta vaikutusta. Rikkoutuneen vetolaitteen tilalle tuli 5.8L V8 vetolaite, joita löytyy huomattavasti helpommin.

ProPulsen potkuri auttoi erittäin paljon optimaalisen kierrosalueen saavuttamisessa. ProPulse testi.

Yhteenveto:

Projektiin on vuodessa uponnut enemmän rahaa ja aikaa kuin alussa arvelin, eikä se aivan valmis vieläkään ole. Siitä huolimatta olen siihen todella tyytyväinen. Työtunteja meni todella paljon, en edes ulkaltanut laskea ja vaikka usko meinasi välillä loppua, palkitsee lopputulos uurastuksen. Valmiita veneitä saa kaupasta, mutta niitä mahtuu 13 tusinaan. Itse tekemällä saa sellaista kuin itse haluaa. Aivan heti en kuitenkaan olisi valmis aloittamaan yhtä suurta projektia.