kasaus_5
Kun projektin tarkoituksena on rakentaa koko vene uudelleen, vaatii se melko paljon verta, hikeä ja kyyneleitä. Kaikki alkaa tietenkin purkamisesta, jonka aikana paljastui Baylinerin todellinen luonne, vaikka se ei kovin suuri yllätys ollutkaan. Tähän väliin sopii varoituksen sana 80- ja 90-lukujen taitteen jenkkiveen hankkimista harkitsevalle. ÄLÄ HARKITSE! Ja niille jotka sattuvat kyseisen laitoksen omistamaan… syvä osanottoni… Nämä veneet on rakennettu nopeasti ja halvalla, eikä niitä ole suunniteltu kestämään vuosikymmeniä. Mutta eihän se ole mikään harrastus ellei siihen mene kaikki aika ja rahat?

purku_001

Tuulilasi ja kansi irtoavat melko näppärästi. Tuulilasi on kiinni muutamalla ruuvilla ja pop-niitillä ja kansiosa on kiinni rungossa pop-niiteillä, jotka ovat törmäyslistan alla.

purku_01

Sisäpuolella kaikki on peitetty matolla, joka on liimattu kiinni. Parissa paikassa oli nähtävissä jopa liimaajan kädenjälki. Mattojen alta paljastuu vaneriset rakenteet, jotka on laminoitu kiinni runkoon. Kiinnityskohdassa laminaattia on melko runsaasti, mutta vanerin keskiosiin sitä ei ole paikoin riittänyt ollenkaan.

Kylkien paksuus on vain 4-5 mm, mutta silti rakenne on yllättävän jäykkä. Jäykkyys on täysin kylkien pitkittäisten taitosten ansiota.

purku_1

Aloitin purkamisen veneen peräosasta, mikä on myös pahiten alttiina kosteudelle. Rakenteista löytyikin muutama litra vettä, paljon litimärkää uretaania ja lahoavaa vaneria. Purkajan parhaat kaverit ovat moska, taltta, sorkkarauta ja kulmahiomakone.

purku_2

Uretaanivaahto oli paikoin pelkää märkää mössöä.

purku_3

purku_4

Moottoritukina toimivat puupalikat olivat yläosastaan hyvässä kunnossa, mutta alaosastaan läpimärkiä ja lahonneita. Myös perälaudan vanerin alaosa oli vettynyt pehmeäksi massaksi. Voi vain ihmetellä, miksi vaneri on pitänyt jatkaa aivan alas asti, missä sijaitsee myös veneen tyhjennysproppu. Reiän seinämien kautta vedellä on ollut esteetön pääsy imeytyä perälautaan.

purku_5

Aluksi ajatus oli säilyttää edes runkopalkit, mutta ikäväksi yllätykseksi myös palkit olivat lautaa, jotka oli laminoitu runkoon hyvin heppoisesti. Laminaattia oli paikoin vain yksi kerros ja vedellä on ollut esteetön pääsy puuhun. Palkit oli myös niitattu kiinni perälaudan vaneriin, joten kosteus on päässyt siirtymään perälaudasta palkkeihin ja toisinpäin.

purku_6

Tämän aikakauden Baylinerit (ja monet muut jenkit) on rakennettu asentamalla puiset rakenteet muotissa laminoidun rungon päälle. Itse runko on laadukkaasti tehty ja laminaatti on pääasiassa punottua lasikuitukangasta. Puuosat on liitetty toisiinsa niiteillä, jotta ne pysyvät paikoillaan. Sitten koko komeuden päälle on laminoitu katkokuitumattoa, joka on ainakin tässä yksilössä jäänyt paikoin todella kuivaksi, eli laminaatissa ei ole käytetty riittävästi hartsia.

Valitettavasti puuosat eivät rajoitu vain palkkeihin. Nousulistojen kohdalle on nimittäin asennettu puurimat, jotta jälkimmäisestä laminaattikerroksesta saadaan tasainen. Rimat ovat tietenkin asennettu samaan aikaan kaikkien muiden puuosien kanssa, joten myös kosteus on päässyt iskemään niihin. Laminaattien välistä löytyikin vetisiä puuta muistuttavia tikkuja.

Laminaattikerrosten välissä seisova vesi ei kuulosta ajatuksena erityisen houkuttelevalta.

kasaus_1

Uudet rakenteet asennettiin osittain samaan tapaan kuin vanhat, mutta vanerin ja laudan sijasta käytettiin umpisolukkoista polyuretaanilevyä. PIR-levyn puristuskuormankesto ei ole läheskään samaa luokkaa kuin puulla, joka täytyy ottaa rakenteissa huomioon. Esimerkiksi perälautaan laitettiin pultin reikien välille muutama pala painekyllästettyä puuta. Puupalikoiden tehtävä on kantaa pulttien kiristämisestä syntyvä puristusvoima.

30 mm paksuisten PIR-levyjen ansiosta rakenteista saadaan kuitenkin paksut, mikä lisää jäykkyyttä.

kasaus_2

Uretaanilevyn päälle laitettiin vielä 12 mm vanerilevy, ettei uretaanilevyyn synny suuria pistekuormia. Perälauta myös jätettiin irti pohjasta ja laminoitiin kokonaisuudessaan ennen runkopalkkien kiinnittämistä, ettei mahdollinen kosteus pääse siirtymään rakenneosasta toiseen.

kasaus_3

Jouduin myös hieman nöyrtymään ja asentamaan moottorituiksi kaksi painekyllästettyä puupalikkaa. Täkkiruuvit eivät nimittän pysy hyvin ohuessa laminaatissa, eikä uretaanilevyssä. En nimittäin halua moottorin hyppäävän kovassa aallokossa pois paikoiltaan.

Laminointi suoritettiin monessa osassa, jotta laminaattia saatiin kaikkien rakenneosien molemmille puolille.

kasaus_4

Tasaiset lattiaosat tuettiin poikittaistuilla, jotta jännevälit eivät kasvaisi liian suuriksi. Poikittaistuet myös jäykistävät koko runkoa. Sekä pitkittäis- että poikittaistukien nurkkiin tehtiin pienet lovet, jotta runkoon kondensoituva vesi pääsee valumaan pilssiin. Osat pysyvät paikoillaan liimamassan avulla.

Tasolevyt laminoitiin myös alapuolelta ja asetettiin paikoilleen kun laminaatti oli vielä märkää.

kasaus_5

Runkopalkkien takanurkkiin porattiin reiät, joista runkoon kertyvä vesi pääsee valumaan pilssiin. Reikiin laitetaan kumitulpat, jotta vesi voidaan valuttaa tarvittaessa ulos, mutta pilssivesi ei pääse runkoon.

Perälaudan yläosassa oleva palkki jäykistää koko runkorakennetta muodostamalla taitekohdan avoimen ”kaukalon” reunaan. Palkki on vasta tynkä, mutta tulee lopulta kiertämään koko veneen.

Laminoinnin jälkeen moottoritila maalattiin topcoatilla. Lopputulos oli ihan kivan näköinen.

kasaus_6

Lopuksi moottori asennettiin takaisin paikoilleen. Moottorituet eivät osuneet aivan kohdalleen, eikä tassuissa riittänyt säätövara, joten tassujen alle piti asettaa lisäkoroketta.

Moottorille ei oikein ollut sopivaa säilytystilaa, joten parhaassa tallessa se on omalla paikallaan. Moottori suojataan pressulla, joten töitä voidaan jatkaa veneen muiden osien parissa.

”Enää 4 metriä jäljellä.”

Seuraavaksi projekti jatkuu loppujen rakenteiden irroittamisella ja uusien runkopalkistojen rakentamisella.